Kello on: 16:05

 

Hyvä ystäväni täytti juuri 18. Eiliset juhlat saivat minut tajuamaan, että hyvänen aika, alle kuukauden kuluttua minäkin saavutan tuon yhden elämän suurimmista merkkipaaluista.

Koko ajatus tuntuu sinänsä absurdilta. Eikös tätä olla odotettu jo pitkään, viimeiset pari vuotta? Silmissä siintänyt täysi-ikäisyys, lupa tehdä mitä vain, ja kaikki tämä omalla vastuulla! Vielä pari vuotta sitten tämä kuullosti mahtavalta.

Nyt kun tämä kriittinen ikä lähestyy, sitä tajuaa mitä tämä omavastuu tarkoittaa. Ja se on pelottavaa. Pian pitäisi pystyä asua omillaan, maksaa verot ja vuokra, käydä samalla töissä ja hoitaa sosiaalinen elämä. Joskus tulevaisuudessa pitäisi sitten löytää mies, mennä naimisiin ja hankkia 1,3 lasta, omakotitalo valkoisella aidalla ja kultainennoutaja, vai miten se nyt menikään.

Tämä vastuu on pelottavaa. Se tekee elämästä vaikeaa. Siksi välillä tuntuu mukavalta miettiä olevansa viisivuotias. Silloin elämä oli helppoa ja yksinkertaista. Mutta onneksi tässä on vajaa kuukausi aikaa totutella ajatukseen, että vastuu on vain otettava vastaan.

 

Kello on: 16:10

Kello on: 14:55

 

On tämä nyt häpeällistä, mitään en ole yli kuukauteen tänne kirjoitellut! Pyydän anteeksi tätä, yritän parantaa tapani!

Tämä vuosi onkin nyt sitten finaalissa. Täytyy sanoa, että juuri tämä kyseinen vuosi, 2010, jää mieleen ehdottomasti yhtenä parhaista vuosista ikinä! Toki ei koko vuosi ole ollut yhtä "huippua", mutta näin vuoden viimeisenä päivänä voin todeta, etten kadu mitään, ja ne päivät, jotka haluaisin elää uudestaan, haluaisin elää uudestaan vain että saisin kokea ne ihanat asiat jälleen kerran.

Kiitos kaikille teille tästä vuodesta, jotka teitte tästä vuodesta sen mahtavuuden arvoisen! Pidetään lippu korkealla myös jatkossa!

Seuraavaa kertaan! Se olkoon vuonna 2011!

 

Kello on: 15:00

Kello on: 17:55

 

En nyt keksi mitään fiksua esittelyä aiheelleni, mutta sanotaan näin, että nyt puhun uskonnosta. Kyllä, olen vahvasti ateisti, mutta ei minua häiritse ihmisten uskonnollisuus. En tuomitse sinua sen perusteella mihin uskot vai uskotko mihinkään. Usko ei tee kenestäkään sen tyhmempää. Mutta tarkoitukseni ei nyt ollut kritisoida uskontoja, siitä riittää aiheeksi toiselle kerralle.

Ongelmana on, että kuulun kirkkoon. Olen alle 18-vuotias, mikä tarkoittaa sitä, että en voi erota kirkosta ilman vanhempieni suostumusta. Ja silti minut pakotetaan ja on pakotettu istumaan uskonnon tunneilla kuuntelemassa juttuja raamatusta ja sen tarinoista, hahmoista ja opetuksista, mihin en usko tuon taivaallista. Saanen siis kysyä, missä on oikeutemme ET-opetukseen?

Kirkkoon kuulumaton voi nykyään vapaasti osallistua uskonnon opetukseen. Asia on hyvä, sillä sivistystähän sekin on, oppia uskonnoista ja miten ne ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Mutta eikö vastapainoksi meille kirkkoon kuuluville voisi tarjota mahdollisuus ET-opetukseen? Vai onko se jotenkin vain liian raamatun vastaista? Mielestäni kyseessä voisi olla ihan vain uuden näkökulman hakemista ja sivistyksen saamista.

Eikö kaikilla pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet mahtavan koulutusjärjestelmämme kaikkeen opetukseen? Ilmeisesti ei.

Seuraavaan kertaan!

 

Kello on: 18:00

[Edit: Anteeksi, oli pakko paalata korjaamaan kirjoitusvirheet... : DDD]

Kello: 00.50

 

Sitä moni miettii, mistä syystä olisi valmis lähtemään kolmeksi kuukaudeksi neljän seinän sisälle kuvattavaksi 24/7. Tai sitten et ole miettinyt. Minä mietin asiaa tänään. En keksinyt syytä. Ehkä siksi, etten mielellään ryhtyisi koko hommaan.

Kyllä, olen päättänyt uhrata elämästäni viisi minuuttia kirjoittaakseni Big Brotherista.

Sanotaan, että ihmiset talon sisällä eivät ole hyviä edustamaan Suomea ja ovat tyhmiä ja eivät ajattele. Tietenkin he ovat tyhmiä! Kuka fiksu ihminen tuollaiseen vapaaehtoisesti ryhtyisi? Jotakin vikaa täytyy päässä olla, sanoo kenen tahansa aivot.

Olette oikeassa. Mutta mistä lähtien BB on yrittänyt löytää asukkaistaan seuraavaa USA:n presidenttiä tai Nobelin rauhanpalkinnon voittajaa? Sitä minäkin. Ehkä he ovatkin vain huomionhakuisia teinejä (vaikka talossa on vanhempikin väki viihtynyt...), mutta kyllä heitä muualtakin kuin BB-talosta löytyy. Eiköhän jokainen tunne oman elämänsä BB-jonkun.

Meistä jokainen elää jonkun näköistä BB-elämää, sitä eivät vain kamarat tallenna tietokoneen kovalevyille. Oman elämän BB on sitä, että uskaltaa heittäytyä, ottaa riskejä, hankkia uusia kokemuksia ja uskaltaa olla oma itsensä ihmisten edessä. 

Vaikka siis en taloon halua, voin silti elää omaa BB-elämääni. Kokeilkaa ihmeessä! Nähdään seuraavalla kerralla!

Kello on: 00.55

Kello on: 00:07

 

Olen aina jaksanut ihailla ihmisiä jotka kehtaavata tehdä asioita ja ovat itsevarmoja. Tietenkin minäkin jaksan aina sekoilla, mutta vaadin tuokseni ystäväni. Yksin minusta ei ole mihinkään, varsinkaan, jos jokin vaatii rohkeutta ja heittäytymistä.

Tunnen silti kehittyväni tässä. Uskallan jo paljon enemmän. Olen saanut rohkeutta. Kehtaan mokailla ja pitää estoottomasti hauskaa. Pystyn viimeinkin rentoutumaan. Ja minun täytyy sanoa, se tuntuu mahtavalta!

Ehkä vielä jonakin päivänä minusta tulee yhtä rohkea kuin heistä. Ehkä minäkin voisin olla seurassa missä hyvässä oma itseni. Ehkä minäkin saan joku päivä kerättyä itsevarmuutta, jotta voin sanoa: "Minä olen hyvä juuri tällaisena."

Smile! Be happy! Seuraavaan kertaan!

Kello on: 00:12