Kello on: 22.25

 

No niin. Olen nyt nähnyt tämän kohutun Homoillan. Enkä voi muuta sanoa, kuin että elämmekö me todella 2010-lukua vai olemmeko palanneet kaksituhatta vuotta taaksepäin? Kyllä, olen homofobiaa vastaan, kannatan sukupuolineutraalia aviooikeutta, yleistä adoptiomahdollisuutta ja muutenkin tasa-arvoa. Silti minua ei yllättänyt esimerkiksi ohjelmaan lähetettyjen tekstiviestien negatiivinen vire, tunnen nimittäin aivan liikaa homofoobikkoja.

Homous ei ole valinta, mutta homofobia on, ja vieläpä huono sellainen. Miksi sitten niin moni päätyy tälläiseen valintaan? Miksi vielä nyky-yhteiskuntamme yrittää ahtaa meitä tähän samaan 'avioliitto on miehen ja naisen välinen' -muottiin? Erilaisuutta ei hyväksytä, tai ainakin se antaa aiheen kohdella ihmistä kuin toisen luokan kansalaista. Mitä tämä kertoo meistä? Kaikkien meidän pitäisi tunkea samaan muottiin. Entä jos synnyt niin, että et tunnu kuuluvasi tähän muottiin? Antaako se muille luvan viedä sinulta oikeutesi, luvan syrjiä, kiusata, estää sinua toteuttamasta tunteitasi ja olemasta oma itsesi? On surullista, kun tuntuu, että juuri tähän ovat asiat päätyneet.

En jaksa tai edes viitsi alkaa kommentoimaan ohjelmassa vastustajien suusta kuultuja argumentteja. Se menisi kuitenkin haukkumiseen ja kritisointiin, ja tuntuu, että vaikka mainostetaan sananvapauden sanomaa, pitää varoa sanojaan. Toivon, että näin ei ole. Mutta näin tiivistettynä: JUMALAUTA, antakaa ihmisten elää niinkuin haluaa, tasavertaisina, rajoittamatta kenenkään ihmisoikeuksia. Erilaiset ihmiset ovat rikkaus!

 

Ja pyydän anteeksi kirjoituksen sekavuutta. Minulla on aiheesta liian paljon sanottavaa, mutta kun tulee tilanne, missä ajatuksia pitäisi saada tekstin muotoon, en osaa enää ilmaista itseäni kuten haluaisin. Toivon kuitenkin, että mielipiteeni asiasta ei jäisi epäselväksi. Ja jos jäi, kysykää.

Kiitos, ja seuraavaan kertaan!

 

Kello on: 22.30